Virin 80v. juhlat 25.11.2017

Leppävirran Virin kiertopalkinto valmentajille HUGE-POKAALI

Hugo Tarvainen

-Toiminut aktiivisesti lentopallovalmennuksen parissa 1960 luvulta aina 2010 luvulle saakka, siis kuudella  eri vuosikymmenellä

60luvun lopussa ja 70-luvulla valmennus painottui Kuopioon mm Kuopion Kisaveikkojen ja Kuopion Namikan valmentajana toimimiseen. Namikan Naiset nousivat mestaruussarjaan ja Kuopion Namika voitti myös Namikoiden euroopan mestaruuden

80- luvulla valmennus painottui Leppävirran Virin mies ja naisjoukkueiden valmennukseen. Miehet pelasivat 2-sarjaa. Naisten sarjatoiminnan lisäksi Virin A-tytöt voittivat Suomen mestaruuden

1990-luvulla valmennus painottui Kupsin kahden juniorijoukkueen valmennukseen. Valmennus Kuopion Urheiluakatemiassa alkoi 1998 jatkuen 10 vuotta. Samaan aikaan Huge antoi valmennustukea myös Virin uusille juniorijoukkueille.

2000- luvulla jatkui Urheiluakatemiavalmennus Kuopiossa ja Virin juniorivalmennuksen tukemin

Terho Happonen pronssinen ansiomitalli

-Virin monitoimimies yli kahdenvuosikymmenen ajan.

-Virin varapuheenjohtaja n.10 vuotta

-Lentopallojaoston puheenjohtaja yli 20 vuotta

-Pohjois-savon lentopallon jäsen ja varapuheenjohtaja yli 5 vuotta

-Lentopalloliiton liittovaltuuston varajäsen 4 vuotta.

-Terhon aikana lentopallo toiminta kasvanut yhdestä juniorijoukkueesta 10 joukkueen seuraksi. Joukkueita tytöissä sekä pojissa.

-Vuonna 2007 Virin lentopallo sai Sinetti-seura statuksen-

-Vuonna 2010 Lentopalloliitto valitsi Terho Happosen kauden 2009-2010 Seuratoimijaksi.

Raimo Hämäläinen hopeinen ansiolevyke

-Aktiivinen Lentopallon harrastaja ja aikuis-/ kuntoliikunnan stemppari kymmenien vuosien ajaltaLeppävirralla.

-Kehittänyt Virin tuoteperheeseen RAMI lentis turnauksen. Turnaus on 300-sarjan turnaus, missä kentällä pitää olla vähintään 300 vuotta ikää(kuudella pelattaessa).

Tätä keväisin pelattavaa turnausta on pelattu jo 12 kertaa. Turnaus tuotot menee lyhentämättömänä juniori toimintaan.

Marju Seila-Jauhiainen pronssinen ansiolevyke

-Aktiivi vanhempi Virissä jo yli 10 vuotta, jonka aikana toiminut myös joukkueenjohtajana ja vanhempainryhmän jäsenenä. Lentopallojaoston jäsenenä useita vuosia, tiedotusvastaavana,

nykyinen vastuualue lentopallojaoston toiminnan koordinointi. Marju on ollut kehittämässä ja uudistamassa Virin toiminta stradegiaa VIRI 2020 MENESTYSTÄ JA HYVINVOINTIA.

Marjun yhteistyökyky, tietotaito, energisyys, iloisuus kannustaa meidän lentisväkeä laadukkaaseen tekemiseen. Tämä monitoiminainen on aina valmis auttamaan, osaa arvostaa

muiden tekemistä ja antaa oman osaamisensa muiden käyttöön. Marju seuraa oman seuran, alueen ja myös liittotasolla mitä ”kentällä” tapahtuu, Marju on oikea tietopankki!

Harri Soininen hopinen ansiolevyke

-Harri on ollut pelaajana Virissä 1988-1998 joista kaksi vuotta välillä L-Virran NMKY:ssä. Valmentajana Harri on Virissä ollut vuodesta 2006 alkaen kuitenkin käyden valmentamassa välillä

yhden vuoden Varkauden NMKY:ssä sekä yhden vuoden Pieksämäen Tsempissä.

-Kuluvalla kaudella Virin N2 joukkueen valmentajana

-Pohjois-savon maakuntavalmentajana 2009 alkaen

-Itä-Suomen aluevalmentaja vuodesta 2010 alkaen

-Nuorten sarjoissa valmentajana 11 kautta

-Koulutettuna valmentajana nuorten parissa 1-taso 8 sarjakautta, 2-taso 7 sarjakautta.

Hyvät juhlavieraat, rakkaat Viriläiset

Syksyllä 2004 Alapihan koulun liikuntasaliin asteli pieni vaaleahiuksinen, muutamaa kuukautta aiemmin 4 vuotta täyttänyt tyttö. Salissa oli alkamassa Leppävirran Virin liikuntaleikkikoulu lapsille ja sinne tämä tyttö vanhempiensa saattelemana saapui. Tyttö olikin todella ujo, eikä suostuttelusta huolimatta uskaltanut jäädä ilman vanhempia, vaikka olisi ehkä halunnutkin. On siinä ollut Ilpo Koposella tekemistä, kun samaan aikaan on ohjattavana ryhmä pieniä lapsia, ja yksi vetäytyy omiin oloihinsa salin nurkkaan. Pian huomattiin, että käyttöön on otettava kovemmat keinot, lahjonta. Useamman kerran kerhon loputtua vanhemmat tulivat hakemaan tyttöä pienet yllätykset mukanaan palkkiona reippaasta osallistumisesta kerhoon.

Rohkeuden ja iän myötä seuraavaksi kuvioihin tuli hiihtokoulu, jonka parissa kuluikin useamman talven iltoja. Jännitystä pienen tytön elämään toivat monet hiihtokilpailut. Yleensä osallistujia sarjassa oli kolme, ja tyttö oli ikuinen kakkonen. Kerran oletettu voittaja ei saapunutkaan kilpailemaan ja kakkospaikkaan jo tottunut tyttö pääsi loistamaan kultamitali kaulassaan. Hymy nousi korviin myös silloin, kun ennen kotiin lähtöä sai kuumaa mehua ja tarran.

Innostus uusia lajeja kohtaan kasvoi ja Viri tarjosi jo siihen aikaan monia vaihtoehtoja, joista yleisurheilu herätti suurimman mielenkiinnon. Urheilu ei siis jäänyt tauolle kesäisinkään, vaan silloin tuon tytön löysi Vokkolan urheilukentältä yhdessä muiden lasten sekä esimerkillisten ja osaavien ohjaajien kanssa.

Ala-koulun lopulla talven urheilut Virissä jäivät ja uusia harrastuksia, kuten pianonsoittoa, ratsastusta ja tanssia kokeiltiin, mutta ne eivät saaneet aikaan kipinää.

Kuudennen luokan syksyllä Terho Happonen tuli pitämään koululle esittelyä lentopallosta ja siellä pääsi kokeilemaan lajin alkeita. Samana iltana starttasi Tiikeri-kerho, Terhon ohjaamana ja sinne lähdettiin yhdessä siskon kanssa ajatuksella, että kerran voi käydä kokeilemassa. Sille tielle jäätiin. Pian saatiin D-tyttöporukalle oma joukkue kasaan, ja heti tammikuussa päästiin ensimmäiseen turnaukseen Merja Kosamon valmennuksessa.

Alusta asti seuralle oli tärkeää, että pelaajat pääsevät kehittymään samalla pitäen hauskaa. Oli siistiä, kun harjoituksia saapui pitämään niinkin merkittävän uran tehnyt tyyppi, kuin Hugo Tarvainen. Sanomattakin selvää, että siirtyminen seuraavaan kauteen, C-tyttöjen SM-sarjaan olisi ollut haastavampaa ilman osaavaa valmennusta. Peliaikaa ei vielä silloin tullut, mutta palo lajia kohtaan kasvoi.

Jo parin vuoden pelaamisen jälkeen esiin tuli mahdollisuus ryhtyä valmentamaan junnupelaajia ja se oli yläasteen aloittaneelle tytölle ensimmäinen työ. Valmentamisen tukemiseksi järjestetään koulutuksia ja sinne suunnattiin pienellä jännityksellä. Ensimmäisenä käytiin aloittavan ohjaajan koulutus, jonka jälkeen tekniikkakoulutuksen kautta työn alle saatiin ykköstason valmentajakoulutus. Koulutuksista sai hyvää oppia valmentamiseen, mutta ne tukivat myös omaa pelaamista. Pian nuoren valmentajan alun oli helpompi siirtyä salille Pertti Kulluvaaran ammattitaitoiset vinkit mielessään.

Samoihin aikoihin avautuivat ovet myös naisten harjoituksiin ja pian vanhemmat saivat kuskata tyttöä ja hänen siskoaan salilta toiselle lähes joka päivä, joskus useamman kerran illassa. Lentopallon osuus arjessa kasvoi kasvamistaan, ja harjoituksista tytön pystyi löytämään jopa viisi kertaa viikossa, valmennuksia unohtamatta. Viikonlopuille ei tarvinnut ohjelmaa miettiä, sillä ne menivät sulavasti pelireissuilla joukkueen kanssa. Vielä nykyäänkin tyttö käy pelailemassa lentopalloa ja laji on edelleen rakas sekä osana elämää valmentamisen muodossa.

Nyt tuo silloin vaaleahiuksinen, neljävuotias ujo tyttö seisoo tässä, puhumassa suuremmalle yleisölle kuin olisi koskaan voinut kuvitella. Viimeisen kolmentoista vuoden aikana on muuttunut paljon muutakin kuin hiustenväri. Tuosta tytöstä on kasvanut omat vahvuudet ja heikkoudet tunteva valmentaja ja pelaaja. Joukkuepelaaminen on opettanut ryhmätyötaitoja sekä antanut valtavan määrän kokemuksia ja muistoja, jotka ovat varmasti mielessä ikuisesti. Vuodet ovat tuoneet ystäviä, joiden puoleen voi kääntyä muutenkin, kuin harjoitusten ohella. Ystäviä, jotka ovat auttaneet suhtautumaan onnistumisiin ja epäonnistumisiin.

13 vuoden kokemuksella, eri lajien ja reilun kolmen vuoden valmentamisen jälkeen voin sanoa, että Viri on antanut, ja antaa tulevaisuudessakin turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä niin pelaajana, valmentajana kuin ihmisenäkin. Monipuolinen tarjonta lajien välillä ja niiden sisällä on asia, joka ei jokaisessa seurassa toteudu ja josta tulee olla ylpeä. Valmentaminen on antanut työkokemusta, mutta myös ihmistuntemusta. Sen kautta pystyy haastamaan sekä kehittämään itseään ja muita mielettömästi. Toimiminen Leppävirran Virissä on opettanut oma-aloitteisuutta ja sen, että urheilun kuuluu olla mielekästä. Uskon, että Virissä on tulevaisuus ja mahdollisuus moneen jatkossakin. Gaalavieraille toivotan menestystä ja hyvinvointia sekä 80 vuotiaalle Leppävirran Virille parhaimmat  onnittelut.